Tää kirjotus menee ehdottomasti kategoriaan happy :'D

Olen taas ihan käsittämättömän onnellinen. Minulla on lauantaina synttärit, ja sain tänään postissa mummolta kortin. Syntymäpäivät on ihanaa aikaa, kun tietää että ihmiset oikeesti välittää. Pitää lähettää kiitosta mummolle :)

Juttelin sen yhden A:n kanssa tänään (joka ei pidä tai pitänyt minusta, en tiedä :D) aika isossa porukassa ruokatunnilla. ('Yleensä' hän on mulkaissut minua aika pahasti, jos sanon jotain hänen ystävälleen S:lle) Hän oli ihan mukava :)

Pääsin tänään koulusta jo kello 13, koska opettajilla oli joku koulutus. (Luojan kiitos, en olis jaksanutkaan jäädä ruotsintunnille..) Jäin koulun kahvilaan vielä about 8 luokkalaiseni kanssa, ja meillä oli oikeasti kivaa :) Ainakin mulla oli, mutta kyllä kaikki ihan nauro ja puhui. (tähän porukkaan ei muuten kuulunut ne M, P ja K, joiden kerroin olevan minun pelastukseni ylä-asteella, mutta kyllä he ovat yhä parhaat ystäväni  koulussa n___n)

Muttamutta, ei tämäkään täydellinen happy-päivä ollut. Pidin erään K:n kanssa (joka on myös hurjan kiva :D) esitelmää uskonnosta (hindulaisuudesta). Olin kirjoittanut suurimman osan tekstistä ja K hankkinut hirvittävän määrän kuvia kalvoille. K panikoi ennen tuntia, että jos joku menee pieleen tai lukee väärin tai jotain, ja minä (yritin) rauhoitella että ei kukaan siitä välitä. Minä olin kuitenkin se panikoiva osapuoli. (esitelmän alettua) pompin ja vapisin paikoillani, luin liian nopeasti (maikka jälkeenpäin kiitteli K:n rauhallista ja mukavaa ääntä, ja mulkaisi hieman paheksuen ja ilmoitti inkan puhuvan aivan liian nopeasti..), tiuskin vaihtamaan kalvoa (ope muuten ihasteli K:n kalvoja pitkään esitelmän jälkeen ja pyysi saada pitää :D) ja mokasin muutenkin. Vähän hävettää. Ja olin ennenkaikkea ilkeä K:lle, kun tiuskin ja mokailin sitten itse jatkuvasti '__'