Piti oikeastaan kirjoittaa jo eilen, mutten kerennyt.
Mulla on sisäisesti huono olo. Kamala olo. Ne kolme kaveria, jotka sain, on jo ilmeisesti ärsyyntynyt muhun. Terveystiedon tunnit alkoi, istuin M:n viereen, jonka vieressä istui K, jonka vieressä istui P. Nämä olivat tai ovat ne minun kolme ystävätärtäni.
Takana istui A, jonka puoleen M kääntyi joka asiassa. En siis tarkoita, että minun puoleeni olisi pitänyt kääntyä, mutta havaitsin (varmasti vainoharhaisena, ymmärrän sen nyt..) että joka kerta minun puhuessani M aloitti uuden aiheen puheeni päälle. Käännyin sitten lopulta pois. K oli muuten mukana tässä keskustelussa.
Koulun jälkeen (minun kanssani samalla bussilla tulevat A ja P, sekä lisäksi S ja aika monta muutakin..) en jaksanut odotella muita kaapeiltaan (kyllä, mahtavaa käytöstä jos haluaa saada kavereita..) vaan kävelin suoraan ovesta ulos. Ensimmäisissä valoissa P ja S (yllämainitut) jäivät odottelemaan taakseni ja keskustelivat innokkaasti. Toisissa valoissa P ja S havahtuivat vihreiden vaihtuessa nopeammin, ja P tönäisi minua (vahingossa) repulla. Ei anteeksipyyntöä, P ja S kävelivät eteenpäin ja minä laahustin perässä.
Bussissa mukaan liittyivät vielä J, A (ylhäällä mainittu), P ja T (tytöistä), jotka mahtuivat juuri bussin etuosaan. Minä sitten menin perälle kun en mahtunut. Puolivälissä nuo edellämainitut 6 henkilöä huomasivat minut takaosassa, ja vilkuttelivat. Minä vilkutin takaisin (ja yritin hymyillä). Ei uusia kontakteja etuosaan loppumatkan aikana. Kun olin lähtenyt bussista (S jää samalla pysäkillä) S kysyi miksi menin sinne taakse. (hymyilin) (enhymyillyt)
Minä: 'Miten nii?'
S: 'No miten nii? *nauraa*'
Minä: 'Ei mitenkään..'
S: '*nauraa* Moikka!'
Minä: 'Moi..'
Olen siis vaipunut itsesääliin.