Tajusin tänään, että rakastan bussissa oloa. (Ja vihaan bussin odottelua ja sitä tihrustelua, onko se nyt oikea bussi..) Oli ihanaa istua bussissa, katsella maisemia ja kuunnella ihmisten puhetta.

Muttamutta, ongelma numero 1. Olen edelleenkin liian ujo. Ihan liian ujo. Aamulla 72 :n tullessa paikalla oli jo kaksi luokkalaistani, J ja M. Mun kanssa bussiin tuli myös S, ja muutama poika meidän luokaltamme. Matkan puolivälissä meidänluokkalaisia oli jo 15, ja olin istunut ihan hiljaa koko matkan. No, sanoin mä kyllä 'moi' alussa, mutten sitte muuta :D Matkan bussipysäkiltä koululle olin hiljaa. Kun odottelin muutamien luokkalaisteni kanssa opantunnin (jotain atk:ta) alkua, istuin hiljaa. Puhuin aina silloin, kun keskustelussa ei ollut yli 3 ihmistä. M, P ja K ovat sitten ihania <3

Yksi juttu, joka satutti eilen. Näin erään vanhan luokkalaisemme T:n (miespuolinen) tulevan ala-asteensa päin (hänen ylä-asteensa on jossain siellä, sinne meni yli puolet luokastamme). Kävelin noin puolen metrin päästä hänestä, ja yritin mutista moi (mutta olin luultavasti hiljaa), ja hän käveli ohi. Eihän häntä mitenkään ole velvoitettu tervehtimään (varsinkin kun minä siinä mykkänä) mutta siltisiltisilti..

Ja lopuksi vielä. M (mainittu toisen kappaleen alareunassa P:n ja K:n kanssa) kertoi saavansa messengerin viikonloppuna, ja sanoi antavansa osoitteensa vain minulle ja K:lle (P:llä ei ole messengeriä). Tulin älyttömän iloiseksi, ja olis tehnyt mieli halata. Mutta en viitsinyt. Ah.
Bussissa en joutunut yksin istumaan, P ja M olivat minun kanssani. Vihdoinkin kivaa!

PS, piti kirjottaa vielä jostain, mutta unohdin mistä.. No, huomenna sitten. Tai viiden minuutin päästä.